Kirje jättiläisiltä

Tervetuloa Jättiläisenmaahan. Me olemme Calewan-°©‐poikien jälkeläisiä. Täällä Kivesvaaralla meidät tunnetaan nimellä Salamäntti, Meteli‐Jatuli ja Wäki‐Turilas. Me olemme niin isoja, että meitä ei voi nähdä ihmisten silmin. Maahinen nimeltä Kuru toimii sanansaattajana meidän jättien ja ihmisten välillä. Myös tämän kirjeen meiltä teille toimitti tämä hieno ystävämme, joka nykyään toimii myös Jättiläisenmaan talonmiehenä.

Aikoja sitten esi‐isämme vaelsivat täällä Kainuussa ja rakensivat kivilinnoja. Yhteistuumin he päättivät tehdä valtavan rakennuksen usean peninkulman päähän Kajaanista pohjoiseen. Näin syntyi Paltamoon meidän jättien ensimmäinen kivilinna, joka nykyään myös Pahalouhoksena tunnetaan. Nuo kivirauniot voit löytää metsästä vielä tänäkin päivänä.

Mutta sitten alueelle tulivat ihmiset. He soittivat musiikkia ja laskivat hurjaa vauhtia puutikkujen päällä rinnettä alas. Me jätit pakenimme syvemmälle metsään. Olemme rauhaa rakastavia emmekä pidä metelistä. Katselimme ihmisten menoa ihmeissämme kiviraunioitten takaa.

Ajat muuttuivat. Ihmiset katosivat ja vaaran huipulle laskeutui satumainen rauha. Päätimme mennä katsomaan lähempää. Totesimme tuon ihmisten hylkäämän paikan meille sopivaksi. Paikka on lähellä taivasta ja näkymät upeat. Olimme kaikki, yhtä mieltä siitä, että tämä olisi oikea paikka uudelle linnallemme.

Saimme puhutuksi muutaman luontoa rakastavan ihmisen rakentamaan linnan valmiiksi meidän neuvojemme avustuksella. Näin sai alkunsa tämä uusi Jättiläisenmaa.

Jonkin ajan kuluttua meille tuli kuitenkin jo vähän ikävä ihmisiä. Olimme jo kuitenkin ehtineet tottua heihin. Halusimme välittää Jättiläisenmaan tunnelman ihmisille ja tarjota näin iloa sekä luonnon rauhaa. Samalla ihmisten on myös mahdollista oppia meidän jättien tavoista.

Näin siis me kolme sydämellistä mutta arkaa Calewan‐poikien jälkeläistä kutsumme sinut nyt vierailulle luoksemme kokemaan maailmaa meidän jättien tapaan!

X